Aiempi 19.9.2008 NYT-liitteen Nurmijärvestä kertova juttu ei ehtinyt vielä edes kylmetä, kun piskuinen, 39 000 asukkaan Nurmijärvi loisti TAAS otsikoissa. Tällä kertaa toimittaja Riku Jokinen kertoo Kaupunki-osioissa, että nurmijärven liikenne tuottaa kolmikertaiset päästöt Helsinkiin verrattuna. Siis Nurmijärven alueella tapahtuva liikenne. Taas negatiivista uutista pukkaa…
Ihmettelen tiettyjen tahojen innokkuutta pistää Suomen pääkaupunki, puolen miljoonan asukkaan Helsinki samoille kalkkiviivoille Helsingin seudun 39 000 asukkaan Nurmijärven kanssa, ja tehdä vertailua tietyin barometrein, ja sitten paukutella rintaa siitä miten “Helsinki voitti taas tämänkin vertailun”. Kun asiaa hiukan pyörittelee eri kanteilta, tulee vertailukohdaksi mieleen Venäjän suhteet tiettyihin pieniin naapurimaihinsa, vaikkapa Viroon tai Georgiaan. On naurettavaa, miten Venäjä suhtautuu piskuiseen Viroon kuin vakavasti otettavaan viholliseen, mutta niin on naurettavaa alkaa vertaamaan Helsinkiä pieniväkiseen Uudenmaan kuntaankin.
Minä lasken työkseni hiilidioksidipäästöjä, muiden tehtävieni ohella. Ihmettelen kuitenkin, kuinka hiilidioksidin päästöillä liikenteen osalta voidaan mitata elämänlaatua. On syynsä, miksi Nurmijärvellä halutaan asua. On myös syynsä siihen, miksi Nurmijärvi saa uusia kuntalaisia mm. pk-seudulta. Hiilidioksidi on mielestäni alkanut hallitsemaan nykypäivän politiikkaa aivan liiaksi. Hiilidioksidi maksaakin jo pitkän centin yksityisille ihmisille. Hiilidioksidin osuus sähkön hinnassa on tänä päivänä merkittävä – riippumatta siitä onko kuluttaja valinnut ns. vihreän sähkön itselleen vai ei. Polttoaineiden hinnasta merkittävä osa on veroja, joten jos henkilö valitsee kulkupelikseen auton, hän myös maksaa siitä aiheutuvasta, todellisesta tai kuvitellusta haitasta ympäristölle pitkän pennin.
Mutta se hiilidioksista, tuosta aineesta, jota itse kukin päästää ilmakehään hengitellessään henkensä pitimiksi. Artikkeli toi esiin, taas vaihteeksi, erään epäkohdan. Nurmijärven työpaikkaomavaraisuus on surkealla tasolla: 60 työpaikkaa sataa työssäkäyvää kuntalaista kohden. Tätä lukua on saatava nostettua. Polttoaineiden hinnat nousevat, jolloin tulee entistä tärkeämmäksi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikasta. Nurmijärvi sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella keskeisellä sijainnilla pk-seudun kupeessa suoraan pohjoiseen. Ei siis ole minkäänlaisia esteitä saada myös lisää työpaikkoja kunnan rajojen sisäpuolelle. Kehitystä työpaikkaomavaraisempaan suuntaan on panostettava myös kunnan taholta. Tämä löisi useita kärpäsiä yhdellä iskulla – se toisi lisää palveluja ja lisäisi liikkuvuutta kunnan rajojen sisällä, joka toisi mahdollisesti lisää asiakkaita myös julkiselle liikenteelle. Rata-ajatus on siis syytä heittää syrjään siksi ajaksi kunnes ainoa perusteltu motiivi ja syy eli riittävä asukaspohja on olemassa taloudellisesti kannattavalle rataosuudelle, varsinkin kun valtiolla ei edes ole varaa ylläpitää olemassaolevaakaan rataverkostoa. Jonkin Helsingin Sanomien, joka on kateudessaan ilmiselvästi nostanut “nurmijärveläisyyden” jonkinlaiseksi “vuosaarelaisuuden” tai “myllypurolaisuuden” antiteesiksi, pillin tahdissa ei poliittisia päätöksi tule tehdä.
