Helsingin Sanomien 19.9.08 NYT -liitteestä oli pyhitetty peräti koko aukeama Nurmijärvelle. Kunnanjohtaja Ari Behm ja nuorisopäällikkö Merja Winha-Järvinen toimivat isäntinä tutustumismatkalla Nurmijärvelle. Vieraina olivat joukko punavuorelaisnuoria sekä Hesarin Freelance-toimittaja Valtteri Väkevä .
Voin vain arvailla, mikä motiivi kunnan väellä oli lähteä mukaan tällaiseen tempaukseen; en tiedä onko aloite tullut lehdeltä vaiko kaksikolta itseltään. Uskoisin kuitenkin, ettei artikkeli ollut ihan sitä, mitä Behm ja Winha-Järvinen odottivat. Arvaan, ettei kunnan johtoportaassa ole vielä ymmärretty, että Helsingin Sanomat on kaikkea muuta kuin poliittisesti puoleeton julkaisu ja että lehdellä on ollut poliittinen tarve ottaa juuri Nurmijärvi, kunta johon pk-seudun lapsiperheet muuttavat sankoin joukoin, vihakampanjan ja lokaamisen kohteeksi.
Lehtiartikkelissa lentävät niin lehmien ulosteet kuin Väkevän verbaalinen ilmaisukin. Tiet ovat kuin Kosovon pommitusten jäljiltä ja Vanhasen koira haukkuu suorastaan murhaavasti. Sekin selvisi lukijoille, ettei Nurmijärvellä voi edes takkia ostaa, vaan pitää mennä Jumboon. Artikkeliin valitut kuvat noudattavat itse asiassa hyvin samaa linjaa, mitä Perussuomalaisten haastattelujen yhteydessä on ollut: halutaan antaa mahdollisimman luotaantyöntävä mielikuva. Jos Perussuomalaisista esitetyt kuvat ovat järjestäen olleet kuin suoraan kauhugalleriasta, kuvattu huonossa valossa, kuva-asettelut epäharmonisia ja taustat mahdollisimman synkkiä, niin Nurmijärvi kuvataan lehminä turvekäyttöisen kaukolämpölämpövoimalan (eikun: sähkövoimalan, vedenpuhdistamon tai vastaavan mikälie) kupeessa.
Medialukutaitoa osaavat ihmiset alkavat jo nähdä tämän tietoisen mielikuvavaikuttamisen läpi. Artikkeli oli kokonaisuudessaan niin läpinäkyvän panetteleva ja vastenmielinen, että jopa ihmiset, joilla ei ole mitään siteitä saati mielenkiintoa Nurmijärveä kohtaan, ovat alkaneet kokea Nurmijärveä kohtaan suunnatun vihakampanjan ällöttäväksi.
Vaikka Väkevä saakin minulta kirjoittamastaan lehtiartikkelista kouluarvosana 5-, voi artikkelissa esiintyneitä isäntiä kritisoida hyvällä syyllä myös.
Behm ja Winha-Järvinen taisivat olla hiukan naiiveja, kun ryhtyivät tehtäväänsä esittelemään kunnan “highlightseja”. Noin korkealla tasolla toimivien henkilöiden olisi jo tähän mennessä pitänyt ymmärtää, että jos HS on ottanut jonkin asian mustamaalattavakseen, ei mustamaalaus lopu vaikka kuinka yrittäisi työntää faktatietoa nenän eteen. Oletan, että Behm ja Winha-Järvinen veivät ryhmän kaukolämpövoimalalle osoittaakseen, että Nurmijärvellä tuotetaan lämpöä kotimaisista polttoaineista – Nurmijärvihän on suorastaan otettu ilmastonmuutoksen syntipukiksi. On vastapuolen raakaa yliarviointia olettaa, että anarkovasemmistolainen citytoimittaja kykenee prosessoimaan pikkupäissään jotain sellaista asiaa kuin kaukolämpövoimala – sähköhän tulee töpselistä ja lämpö ja vesi hanasta… Sen sijaan toimittajalle tarjottiin herkullinen tilaisuus saada loistava propagandakuva.
Sitä paitsi, kohderyhmä oli aivan väärä; nuoret aikuiset, jotka ovat valmiita maksamaan Punavuoren korkeasta hintatasosta, ovat tuskin kiinnostuneita muuttamaan edes kantakaupungin ulkopuolelle. Heille voi maisemanvaihdos tulla ajankohtaiseksi silloin, kun elämäntilanne ja -arvot muuttuvat radikaalisti esim. perheenlisäyksen vuoksi. Otollisempi kohderyhmä olisi ollut nuoret perheet, ehkä kantakaupungin ulkopuolelta, joiden toiveissa siintää hyvä ja turvallinen kasvuympäristö omille lapsille. Itsekään en parikymppisenä opiskelijana uskonut asuvani Nurmijärvellä enää koskaan, vaikka tässä sitä kuitenkin ollaan.
Ja kyllä artikkelissa tuli esille ihan räikeitä epäkohtiakin: on totta, että vaatteiden kaltaiset hyödykkeet joudutaan ostamaan kunnan rajojen ulkopuolelta ja samalla valuu rahaa kunnasta pois. Olen kyllä eri mieltä Winha-Järvisen kanssa siitä, että on mentävä juuri Vantaan Jumboon ostoksille; Myyrmäkihän on lähempänä – kauppakeskus Myyrmanni on toki pienempi ja vanhanaikaisempi, mutta sieltä löytyy Seppälät, Kappahlit, Dressmanit ja TopTenit. Ja kunnan pohjoisosista on kätevää käydä Hyvinkäällä ostoksilla. Mutta tähän olisi syytä saada muutos. Kunnan asukasmäärä on jo lähes 40 000, joten luulisi että asiakaskuntaa vaateliikkeillekin, aivan kuten muillekin palveluille, riittäisi. Pienemmissäksin asutuskeskuksissa muualla päin Suomea on tarjolla vaikka mitä, niin miksei täällä, vaan on lähdettävä muualle Helsinkiin, Vantaalle tai Hyvinkäälle ostoksille? Meiltä ihan oikeasti puuttuu palveluita joita kuuluisi olla tarjolla kunnan rajojen sisäpuolella.
Myös tiestö on hävettävässä kunnossa. Ei välttämättä ihan Valtteri Väkevän mainitsemalla tavalla, vaan tieinfra on jäänyt ajastaan jälkeen. Sitä ei ole parannettu eikä uusia teitä ole rakennettu vaikka väestömäärä ja liikennevolyymit ovat 10 vuodessa räjähtäneet käsiin. Klaukkalantiellä madellaan aamukuuden ja kahdeksan sekä iltaneljän ja kuuden välillä kuin Mannerheimintiellä tai kehä1:llä ikään. Perttulasta ja Röykästä pk-seudulla työssäkäyvillä ei ole edes mahdollisuutta välttää tätä ruuhkaa ohitustietä pitkin. Myös kevyen liikenteen väylät on unohdettu tai jätetty puolitiehen. Miksi niitä ei ole rakennettu koko matkalle esim. Kirkkotielle tai Lahnuksentielle? Tai Kiljavantielle yhdistämään Rajamäki ja Röykkä? Nurmijärven ja Rajamäen välille? Suorastaan onnekasta, ettei Väkevä huomannut alkaa revittelemään vielä tästäkin.
Kun liikennepuoleen päästiin, niin Väkevä antaa ilmi oman arvomaailmansa kommentoidessaan Behmin ja Winha-Järvisen kantoja raiteiden tuomista rikollisuudesta ja huumeiden helpommasta saatavuudesta. “MIkäli Nurmijärvelle joskus tule junarata ja ja sen mukana huumeita, niin niitä ei sitten saa antaa kunnanjohtaja Behmille tai nuoripäällikkö Winha-Järviselle. Ainakaan mitään piristäviä“.
Kaksikko todellakin kertoi osasyyn sille miksi junarataa ei haluta, mutta asian olisi voinut esittää toisinkin. Nimittäin esim. Klaukkalan n. 15 000 asukkaan väestöpohja ei ole vielä riittävä radan kannattavuudelle – 25 000 asukkaan taajama olisikin jo toinen juttu. Lisäksi radan rakentaminen ja ylläpito söisi resursseja kunnan sisällä kumipyörien päällä toimivalta julkiselta liikenteeltä. Ja ne lieveilmiöt rikollisuuden ja huumeiden vapaan liikkuvuuden lisäksi; Juna-asemien ympäristöt ovat epäviihtyisiä ja turvattomia kaikkialla pk-seudulla. Tämän todetakseen ei tarvitse mennä kuin esim. Martinlaaksoon, vain parin pysäkin päähän potentiaalisesta Klaukkalan asemasta, perjantai-iltana katsomaan haluaisiko siellä odotella junaa yksin tai edes isommassa porukassa. Keravallakin riesana on, kuten kesän traagisen puukotuksen yhteydessä tuli ilmi, etelämpää Vantaan Koivukylästä saapuvien nuorisojengien suorittama terrorisointi, pahoinpitelyt ja ryöstely. Juna-asemakulttuuri on jotain mitä en itsekään haluaisi lähiympäristööni enää, olen saanut siitä tarpeekseni jo sinä aikana kun olen asunut Espoossa.
Highlightseja, peltoa, taajamia ja mahdollisuuksia Nurmijärvellä. Etenkin jälkimmäistä meillä on, ne pitää vain hyödyntää. Potentiaalia riittää, mutta rahkeita tarvitaan lisää.
